Kategoria: Staironmanit

Staironilla on selkeä halu mennä eteenpäin. Sama pätee itseeni – mielenkiinto pysyy ylhäällä kun on halua kehittyä. Nyt tarjoutui paikka hakea työnjohtajaksi ja kouluttautua lähiesihenkilöksi, joten tartuin tilaisuuteen, Jokiniemi sanoo.

Esihenkilökoulutus kestää noin vuoden, ja Jokiniemelle se tarkoittaa tulevaisuudessa mielenkiintoisia uusia haasteita sekä vaihtelua. Kokemusta vaihtuvista projekteista on kertynyt ja kokemuksen myötä on mahdollista saada myös lisää vastuuta.

– Työskentelin Staironilla viitisen vuotta levyseppähitsaajana ja muutamissa projekteissa tiiminvetäjänä. Työnjohtoresursseja päätettiin kasvattaa, minkä vuoksi avautui sauma hakea työnjohtoon ja tulin valituksi, Jokiniemi kertoo.

“Kaikki on tuttua – mikään ei ole samaa”

Työnjohtajan vastuulla on muun muassa varmistaa, että projektien aikana työntekijöillä on materiaaleja sekä ennakoida ja suunnitella työn etenemää.

– Yksi suurimmista eroista entiseen on, että tietokoneen käyttö työssä on lisääntynyt lähes olemattomasta päivittäiseen, Jokiniemi naurahtaa.

– Työnkuvaan kuuluu olennaisesti henkilöstö- ja laiteresurssien suunnittelu sekä tietenkin aikataulutusta. Parhaiten työtäni kuvaa lause: kaikki on tuttua – mikään ei ole samaa, Jokiniemi jatkaa.

Uudet asiakkuudet tuovat työhön vaihtelua ja uuden oppimista. Jokiniemen mielestä juuri Staironin projektien monipuolisuus on mukavaa ja kehittävää. Työnantajan jatkuva halu kehittyä lisää työtyytyväisyyttä ja motivoi.

– Meillä on todella hyvä työilmapiiri ja yhteistyö toimii sujuvasti. Avoin kulttuuri mahdollistaa keskustelun, joka kehittää toimintaa entisestään. Positiivisella ja rennolla meiningillä on mukava tehdä hommia, Jokiniemi lopettaa.

Hankilanoja on työskennellyt teknologiateollisuudessa jo yli 11 vuotta, josta noin yhdeksän vuotta lujuuslaskennan suunnittelijana paperi- ja selluteollisuudessa. Lisäksi hän on toiminut tiiminvetäjänä ja ollut muun muassa perustamassa lujuuslaskentaosastoa alihankkijalle. Viimeisimpänä työnään ennen Staironille siirtymistä Hankilanoja toimi kaksi vuotta tuotepäällikkönä ja otti enemmän vastuuta myynnillisistä tehtävistä.

– Siirtyminen suunnittelijan paikalta myynnillisiin tehtäviin on tuntunut luontevalta, koska näin pääsen paremmin keskustelemaan asiakkaiden kanssa heidän tarpeistaan, ja löytämään ratkaisuja tuotannollisiin kysymyksiin, Hankilanoja kertoo.

Asiakkaan tarpeet edellä

Staironin mahdollisuudet teollisena palveluyhtiönä ovat laaja-alaiset, ja Hankilanojan kokemus ulkomaankaupasta avaa tulevaisuudessa väyliä, joissa kasvattaa liiketoimintaa.

– Odotan mielenkiinnolla näkeväni Staironin potentiaalin ja mihin kaikkeen me pystymme sekä minkälaisia uusia asiakkuuksia se mahdollistaa. Selkeä bonus on, että Staironin asiakkaat ovat useilta teollisuudenaloilta. Pääsen tutustumaan uusiin teknologioihin ja oppimaan lisää, Hankilanoja kehuu.

Tuore myyntipäällikkö odottaa innolla pääsevänsä työskentelemään asiakkaiden kanssa ja kehittämään Staironin toimintaa.

– Odotan pääseväni soveltamaan Staironin mahdollisuuksia asiakkaiden tarpeisiin ja ratkomaan haasteita, Hankilanoja sanoo.

Elokuussa 2023 Staironilla aloittanut työnsuunnittelija Tuokko käy työssään läpi asiakkaalta saapuvia aineistoja, joille hän suunnittelee työmenetelmät sekä vaiheistaa projektin valmistustiedot Staironin ERP-järjestelmään. Lisäksi hän tulostaa työpiirustukset ja toimittaa työntekijöille työmääräimet.

Tuokolla on työkokemusta laajasti muun muassa auto- sekä rakennusalalta. Monipuolinen toimialatuntemus on erinomainen lisä Staironille, jossa asiakkuudet ja projektit vaihtelevat.

– Vaikka aiempi työni oli teknologiateollisuudessa ja työnkuva hyvin samanlainen, on Stairon osoittautunut monipuolisuudessaan kiinnostavaksi työpaikaksi. On myös ollut hienoa nähdä, miten suuressa kokoluokassa voidaan alalla toimia, jos verrataan aiempaan työhöni autotehtaassa. Vaihtuvat asiakkuudet ja projektit pitävät mielenkiintoa yllä ja kasvattavat osaamista, mikä on mielestäni tärkeää, Tuokko sanoo.

Odotuksiin on vastattu

Suunnittelijan paikkaa Tuokko päätti hakea, koska oli kuullut tuttavaltaan – nykyiseltä kollegalta – paljon hyvää Staironista.

– Puolen vuoden jälkeen voi sanoa, että kaveri oli oikeassa. Töissä on hyvä ja rento meininki sekä tasa-arvoinen ilmapiiri, Tuokko lisää.

Mitä alkanut vuosi tuo tullessaan ja mitä se tarkoittaa suunnittelijan työssä?

– Tulossa on paljon uusia asiakkuuksia monilta toimialoilta. On mukava päästä näkemään, mihin kaikkeen Stairon pystyy, Tuokko sanoo.

– Tililapussa taitaa edelleen lukea puristaja, mutta virallinen tittelini on levytyökeskuksen operaattori. Hommat alkoivat syksyllä 1972, kun tulin tsuppariksi silloisen Valmetin varastoon ja myöhemmin siirryin levysepän apulaiseksi. Sitä taas seurasi 14 vuotta polttoleikkauksen parissa, josta sen ajan hengen mukaisesti minulle näytettiin koneen hallintanäppäimet. Kaikki kaasuun liittyvät asiat oli opeteltava itse, Mika Virtanen muistelee.

Aika on muuttanut tapoja, eikä nykyään ketään laiteta koneille kylmiltään ilman ohjausta tai asianmukaista koulutusta. Virtanen on itsekin viimeksi istunut kurssilla, joka koski hänen senior advisor -rooliaan, eli kokemuksen tuoman tietotaidon siirtämistä tuleville osaajille.

– Välillä oppipoikaa kiusoittelen, että nuoremmilla sukupolvilla tuntuu puhelin kasvaneen kiinni käteen ja pajavasaraankin tarvitaan kohta digitaalinen mittari. Tämä työ on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että parhaiten sen taitaa tekemällä ja ammattitaidon hiominen on pitkälti kiinni omasta asenteesta, Virtanen sanoo.

Uuden äärellä ja pienessä paineessa paras

Jämpti ja tarkka. Kaksi luonteenpiirrettä, jotka konkarin omin sanoin kuvaavat häntä hyvin. Myös vaihteleva, itsenäinen työ on istunut miehelle – ja parasta tulosta syntyy, kun on sopiva kiire päällä.

– Pyrin pitämään paikat tiptop-kunnossa. Uskon siihen, että koneet jaksavat plotputtaa pidempään, kun niitä rasvataan ja pidetään huolta. Vähän kuten me ihmisetkin, Virtanen naurahtaa.

Digitaalisen ajan kommervenkit ja G-koodien näpyttelyn on koneen ohjelmoijanakin toimineen Virtasen pitänyt opetella.

– Totta kai uudet koneet ovat nykyään edistyksellisempiä ja nopeampia, mutta vanhoihin verrattuna ne vaativat myös enemmän huoltoa. Eli lähes samaan lopputulokseen päästään koneen ikävuosiin katsomatta. Tämä tälläkin hetkellä käyttämäni ikiliikkuja on vuodelta 1985. Tosin nyt täytyy koputtaa puuta, koska yleensä kun näin kehuu, niin huomenna joku osa kuitenkin laukeaa.

Eläkkeellä päivät soljuvat ja menevät välillä sekaisin, mutta työjaksot Staironilla tuovat niihin tuttua ja totuttua rytmiä. Monipuolisen tilauskannan kautta pääsee myös uuden äärelle, vielä 50 vuoden jälkeenkin.

– Enimmäkseen puuhailen erilaisten suuttimien, kuivaimien sekä alumiinisten puhalluslaatikoiden osien parissa. Mutta tälläkin hetkellä on työstössä täysin uusi tuote meille kaikille, jota leikataan eräänlaisesta verkkolevystä, Virtanen esittelee.

Hyvä porukka ja huumori kantaneet koko uran 

Pitkään uraa mahtuu vaihtelevia jaksoja: 1990-luvun hiljaiselosta kiireisempiin ylityöputkiin. Silloin on staironilaisella asenteella ja huumorilla porskutettu menemään.

– Kiirettä loiventaa kummasti, kun porukan henki on hyvä. En ole koskaan kokenut tai todistanut mitään nälvimistä. Huumorilla ollaan menty hienosti eteenpäin, ja mukavat työkaverit juttuineen ovat pelastaneet, kun oma päivä tai hetki ei ole ollut se paras.

Välillä Virtanen on pakannut osaamisensa ja vaatteensa matkalaukkuun ja lähtenyt asentamaan tehtaan omia tuotteita paperikoneisiin komennustyömaille ympäri Suomea, Norjaa ja Ruotsia.

– Kyllähän nuo reissut ovat jääneet mieleen. Olen kiitollinen, että aikanaan sain mahdollisuuden lähteä kierrokselle. Tosin samalla avautuivat silmät sille, miten hyvät ja siistit työolot meillä on. Toimivat resurssit ympärillä eivät ole joka paikassa itsestäänselvyys.

Puuhailu tulee selkärangasta

Virtasella on nyt takana kolme vuotta eläkeläisenä, mutta nollasopparilla häntä saa tulevaisuudessakin kysellä avuksi.

– Uutta konetta en ala opettelemaan, mutta niin kauan kuin nykyisillä mennään, tulen mielelläni jeesimään. Ja kuvastaahan se niin työn kuin paikankin mielekkyyttä, että löydän itseni täältä yhä uudestaan.

Toimettomaksi ammattimies ei jää vapaa-ajallakaan, vaan pientä rakennuspuuhaa pukkaa tasaisesti. Oma koti tarjoaa juuri sopivan savotan peltoa, metsää ja talon kunnostusta, kuten tällä hetkellä autotallin katon rakentamista.

– Kun isot viivat ja seinät alkavat puuduttamaan, vaihdan pienoismallien rakentamiseen tai tallista löytyvien museoautojen tuunaukseen. Myös herrasmiesikään ehtineitä menopelejä pitää ulkoiluttaa parin viikon välein. Olenkin tuttu näky Pansion parkkiksella auton kanssa, jonka ikä ja omat uravuodet käyvät lähes yksiin, Virtanen päättää hymyillen.

Aloittelijasta konkariksi on matkaa, mutta sopivasti haastava työnkuva, itsenäinen ote sekä mahdollisuus kehittää omaa ammattitaitoa ovat olleet arjessa parasta.

– Ei löydy yhtä yksittäistä syytä sille, miksi olen viihtynyt alalla ja vielä saman työnantajan palveluksessa näin monta vuosikymmentä. Onnistunut ura on monen tekijän summa, johon itselleni ovat vaikuttaneet rehdin palkkauksen lisäksi siistit työolosuhteet ja toimivat resurssit, kuten monipuoliset henkilöstöedut ja  työterveyshuolto. Nuhjuisen konepajan imago ja polven päällä tehtävät hommat ovat kaukana nykytodellisuudesta, Hovi pohtii ja jatkaa.

– Mielekkyyttä on lisännyt myös se, että saan sumplia työjärjestykseni pitkälti itse. Ilmapiiri on ollut ideoille avoin ja ehdotukseni on otettu huomioon. Motivoihan se, kun huomaa kehittäneensä uusia tapoja, joilla sama työ saadaan maaliin entistä pienemmällä vaivalla.

Sama sijainti, uusi työnantaja

Hovin tullessa taloon työ keskittyi paperikoneiden ilmastointijärjestelmien suunnitteluun, valmistukseen ja tuotekehitykseen. Nykyisin Staironin tehtaalla valmistetaan prosessiteollisuuden laitteita ja koneita monipuolisesti useiden eri teollisuudenalojen toimijoille.

– Vaikka paikka onkin fyysisesti pysynyt samana, niin yritysten fuusioiden ja yrittäjäpolvenvaihdosten myötä minulla on ollut useampikin työnantaja. Itse olen asunut lähes aina tällä puolen kaupunkia, josta työmatka on taittunut vain muutamassa kilometrissä, Hovi hymähtää.

Koneistajan arki on tullut tutuksi, mutta ei yksitoikkoiseksi. Asennus- ja purkutyöt sekä aikoinaan myös paperikoneiden muutoskorjaukset tai takuuremontit ovat vieneet miestä reissun päälle.

– Nyt Staironilla työn monipuolisuus on lisääntynyt, kun listalla on paperikoneiden lisäksi laajasti kaikkea, mihin vain koneresurssit riittävät. Esimerkiksi Sadvikille tehdyt purkutyöt ovat olleet mieluista vaihtelua.

Tähtihetket syntyvät haasteiden voittamisesta

Uran suurimmat haasteet ja tähtihetket nivoutuvat toisiinsa. Välillä on vaadittu pyöreitäkin päiviä, jos eteen on tullut haasteellisia kiiretoimituksia.

– Paras tunne on se, kun työt saadaan aikataulussa tehtyä ja asiakas on tyytyväinen. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi Naantalin voimalaitoksen koneistus, jonka valmistumista asentaja kirjaimellisesti odotti ja seurasi vieressä, Hovi muistelee.

Paras opettaja on ollut työ itsessään plus hutipotkut, joilta ei kukaan voi välttyä.

– Täytyy kyllä sanoa, että tällä alalla työ kehittää tekijäänsä. Vaikka virheitä vältetään viimeiseen asti, nekin kuuluvat asiaan. On vain otettava opikseen ja yritettävä ensi kerralla vielä paremmin.

Tiedonsiirtoa tulevaisuuden osaajille

Hovi itse toivoo terveyttä. Mitä pidempään jaksaa tehdä, sitä parempi. Jos on ammattimies kehittynyt matkalla, niin valtavasti on menty eteenpäin myös puhuttaessa hitsauskoneiden tekniikasta.

– Kehityksen avainsanana on automaatio. Myös työstömenetelmät ovat muuttuneet, ja esimerkiksi uusien kovametalliterien kanssa pystyy käyttämään kovempia kierroksia.

Kokemuksen ja hiljaisen tiedon siirtämisen eteenpäin Hovi näkee hyödyksi kaikille osapuolille.

– Tässä työssä on niin paljon muistettavaa, jota ei edes osaa neuvoa ennen kuin varsinainen tilanne on jo päällä. Siksi on tärkeää, että nuoret kaverit pääsevät itse tekemään ja testaamaan, mikä toimii ja mikä ei.

Vapaalla jotain ihan muuta: potkuja ja pörinää

Työn vastapainon Hovi on löytänyt jalkapallokentän laidalta. Oman lapsen vielä pelatessa nappulaliigaa hän päätti, että nuorilla pitäisi olla oikeus astetta parempaan. Nyt hän on itse toiminut vuodesta 2006 lähtien Interin junioreiden valmentajana.

– Harrastukseeni on myös työnjohdon puolelta suhtauduttu kannustavasti. Aikatauluissa on ollut joustoa puolin ja toisin, kunhan luvatut hommat on tullut hoidetuksi.

Ja niinä iltoina kun ei sada, voi ehtiä myös moottoripyörän ohjaksiin.

– Eihän se ole häpeä myöntää, että nautin joka työpäivästä hyvässä porukassa kuin myös illoista harrastusten parissa, Hovi kiteyttää loppuun.

Minkälainen koulutus- ja uratausta sinulla on? 

Voisin sanoa olevani paluumuuttaja. Olen syntynyt Turussa, mutta kasvanut Pietarsaaressa ja opiskeluiden sekä töiden kautta ajautunut tänne taas takaisin. Tutkinnon luin ammattikorkeakoulun liiketalouden puolelta, ja vähän kuin vahingossa päädyin kesätöiden myötä ostoreskontraan. Paras koulutus työhön on saavutettu käytännön tekemisellä: olen toiminut kuusi vuotta erilaisissa taloustehtävissä, ja saanut sekä vastuuta että mahdollisuuden kasvaa oman mielenkiinnon ja vahvuuksieni ohjaamina.

Mitä hyvältä controllerilta vaaditaan? 

Analyyttisyyttä, tarkkuutta ja kykyä kyseenalaistaa – mielestäni omaan nämä ominaisuudet. Koen myös olevani järjestelmällinen ja jaksan keskittyä pitkään johonkin tiettyyn asiaan. Paitsi jos kyse on hukassa olevista tavaroista tai oikuttelevasta elektroniikasta!

Eikä työminäni niin kovasti kotiminästä eroa. Tarkkuus jatkuu sielläkin, ja mietin talousasioita enemmän kuin muut meillä.

Mitkä ovat controllerin tyypillisimmät tehtävät? 

Olen kuullut, että controllerin työnkuva voidaan nähdä jopa tylsänä, mutta mielestäni tämä on kaikkea muuta. Ammattiylpeydellä koen olevani tärkeä osa yrityksen kokonaisuutta. Kirjanpidon ja johdon väliin tarvitaan suppilo, ja mielestäni se on controllerin yksi tärkeimmistä tehtävistä. Työn kulmakivenä on tukea johtoa päätöksenteossa tuottamalla erilaisia raportteja sekä muuta taloudellista materiaalia.

Kyseenalaistamalla olemassa olevia malleja pyritään prosesseja kehittämään taloudellisemmaksi ja haetaan kustannustehokkuutta. Itseohjautuvuus sekä kiinnostus ja halu ymmärtää laajempiakin asiayhteyksiä on tärkeä osa controllerin työn ongelmanratkaisua.

Mietin aina, että jos yrityksen rahat olisivat minun omiani, niin miten toimisin – hyväksyisinkö laskun tai olisinko tekemättä reklamaatiota?

Eli kassavirrat, laskutus ja sen seuranta, talouden ennusteet sekä erilaiset raportit, reskontra ja pienet kirjanpidolliset työt kuuluvat myös pulpetilleni.

Mikä sinut sai hakemaan töitä juuri Staironille?

Hakuilmoituksen kautta välittynyt mielenkiintoinen toimenkuva ja hyvä ensifiilis. En tuntenut Staironia etukäteen – ja teollinen alakin on minulle uusi. Onneksi staironilaisten rento ja reilu työyhteisö on ottanut minut avoimesti vastaan. Minulle on annettu aikaa opetella asioita, eikä kaikella uudella ole alettu heti prässäämään.

Koen itse, että helposti lähestyttävällä työyhteisöllä on valtavan tärkeä merkitys, sillä vietämme töissä niin monta tuntia joka päivä. Täällä vallitsee vapaus ja luottamus, josta yhtenä esimerkkinä on joustava työaika.

Onko sinulla tulevaisuuden uratavoitteita? 

Nyt alkuun ainakin tärkein tavoite on ottaa nykyinen työ haltuun parhaalla mahdollisella tavalla. Staironilla ollaan avoimia ja tuetaan työntekijöiden omia kasvuhaaveita, joten toivon itsekin voivani hyödyntää kiinnostavia lisäkoulutusmahdollisuuksia lähivuosien aikana. Kun kilometrejä karttuu ja sitä myötä myös kokemus, olen hahmotellut mielessäni muun muassa business controllerin urapolkua.

Miltä tuntuu olla naisena miesvaltaisella alalla? 

Olen ollut itse asian kanssa hyvin neutraalilla kannalla alunperinkin, vaikka muut ovat siitä minulta kyselleet. Arjessa ei ole tullut vastaan mitään negatiivista asian tiimoilta. Staironin työyhteisö on todella tasa-arvoinen, me olemme kaikki samalla viivalla eikä täällä ole minkäänlaista nokkimisjärjestystä tai “keitäs kahvia” -meininkiä.

Kun koneet sammuvat, mitä teet vapaa-ajalla? 

Tähän on yleensä kaksi vaihtoehtoa: joko harrastan liikuntaa tai katson sohvalla televisiosarjoja. Tunnustan olevani pohjoismaisten rikossarjojen sekä historiallisten sarjojen suurkuluttaja. Olen myös eläinrakas, ja sohvalla seurana onkin perheen lisäksi meidän kaksi ihanaa kissaa.

“Olen ollut Staironilla yrityksen alkuajoista asti. Toimin työhön osallistuvana työnjohtajana ja varmistan, että vaiheesta seuraavaan siirryttäessä lopputulos on hyvä ja laadukas. Palkitsevinta on auttaa asiakasta ja lähettää maailmalle huipputuotteita sovitussa aikataulussa”, Kari kiteyttää ja lisää, että työssäviihtymiseen vaikuttavat Staironin porukan auttava ja arvostava ilmapiiri, johon on helppo solahtaa sekaan.

Katso videolta, mitkä ovat konkarit vinkit, jotka kantavat uralla pitkälle – ja minkä harrastuksen parissa Karin, vaimon ja “koiruksen” vapaa-aika rullaa mukavasti.

 

Katso videolta, mitä “tyhmien kysymysten” esittämisestä on poikinut – ja mitä Staironmanille tapahtuu Airiston aalloilla.

https://youtu.be/JZYLSsfbD8A

“Projektipäällikkö on oman projektinsa toimitusjohtaja”, sanoo Aaro. Katso Aaron video tästä.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! StaironMan Miika Pietilä kertoo, mitä työsuunnittelijan päivään Staironilla kuuluu. Apuna on rento ja kokenut työyhteisö, mikä takaa sen, että jokainen yksityiskohta saadaan toimimaan niin kuin pitää. Tavoitteena on aina laatutyön leima ja paras mahdollinen lopputulos asiakkaalle.

StaironMan Miika kertoo, mitä laatutyö Staironilla tarkoittaa. Katso video tästä.

Kone- ja tuotantotekniikan kehittäjä

Kun Toni Kangas löysi itsensä nuorena poikana konepajalta, hän tiesi, ettei paluuta entiseen enää ollut. Konetekniikkaan hurahtanut mies vietti 20 vuotta särmäyshommissa ABB:llä, jonka jälkeen urapolku vei hänet Meyerin Turun telakan työnjohtajaksi ja lopulta kehitysinsinööriksi. Samalla työkalupakkiin kertyi uutta osaamista Turun AMK:sta, josta Toni valmistui kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi. Staironilla uusi työnjohtaja aloitti marraskuussa 2020.

Lähipiirinsä ensimmäistä koneteollisuuden ammattilaista alalle on alusta alkaen vetänyt muuttuva työ.

– Täällä tapahtuu paljon. Mielenkiinto pysyy vireänä, kun pääsee itsekin vaikuttamaan siihen, että ala kehittyy, Toni toteaa.

Kehitys ei lähde ilosta vaan tarpeesta

Toimeliaaksi ja tarkaksi itseään kuvaava Toni kertoo olevansa kehittäjäluonne, joka samaistuu vahvasti Staironin tunnuslauseeseen.

– Konepajateollisuus on usein kaavoihin kangistunutta ja asiat tykätään tehdä tutulla kaavalla. Me taas haluamme Staironilla haastaa itsestäänselvyydet. Jos alalla tahtoo pärjätä, pitää olla ammattitaitoa, hyvää yhdessä tekemistä sekä kykyä luoda uutta. Nämä kaikki rakennuspalat löytyvät myös Staironilta, hän pohtii.

Toni odottaa pääsevänsä kehittämään erityisesti yrityksen osavalmistuksen toimintaa. Paremmilla prosesseilla ratkaistaan niin tuotannon kuin asiakkaiden haasteita. Asiantuntija täsmentää, ettei kehitystyön pidä lähteä pelkästä kehittämisen ilosta. Työstä tulisi aina syntyä jotain konkreettista.

– Hyvä esimerkki on Meyerille toteuttamani pilotti, jossa teimme tiettyjä työvaiheita eri tavalla. Siitä syntyi lopulta isot säästöt silloiselle työnantajalleni. Saa nähdä mitä hyvää saamme Staironilla aikaiseksi!

Hyvän työelämän aakkoset

Toni haluaa olla paitsi kehittäjä myös tasapuolinen ja reilu työnjohtaja, joka auttaa tiimiään saavuttamaan tavoitteensa.

– Jotta jokainen voi pärjätä työssään, on osattava huomioida ihmisten vahvuudet ja kehitettävä heikkouksia. Kun kaikki porukasta voivat antaa parhaansa, luodaan yhdessä vahvaa osaamista ja laatua, hän sanoo.

Vastuun kantaminen sekä työkavereiden ja yhteisen osaamisen arvostaminen olivat ensimmäisiä asioita, joihin Toni kiinnitti uudessa työpaikassaan huomiota. Ammattilaisten kanssa toimiminen on helpottanut myös taloon asettumista.

– Kavereilla on täällä pitkät urat ja vankka ammattitaito, joten mikäs tässä on työnjohtajana ollessa, hän naurahtaa.

Kun 46-vuotiaan ammattilaisen pitää kertoa, mikä on tärkein asia, jonka työelämä on tälle opettanut, tulee vastaus kuin tykin suusta.

– Työn tekeminen, uuden oppiminen ja työkaverit. Siinä eväät hyvään ja toimivaan työyhteisöön, hän toteaa.