Risteilylaivojen pakoputkien huoltotyöt vievät ammattimiestä ympäri maailma

– Meidän työmme on käydä läpi se laivan hankalin kohta. Teemme työtä köysien varassa, Marko Lipponen
kertoo.

Laivan pakoputkeen eli piippuun pääsee ainoastaan piipun huipulta tai piipun juureen tehdystä pienestä miesluukusta.

– Kokemus on opettanut, että työ piipussa etenee helpommin alhaalta ylöspäin kuin piippua alaspäin laskeutuen.

Koneet ja miehet lasketaan pakoputkeen köysien avulla. Työtä tehdään sekä valjaiden varassa että piippuun laskettavan työskentelytason päällä.

– Kun työtavan hahmottaa ja oppii, työskentely onnistuu hyvin. Minulla ei ole ollut ahtaan paikan eikä pimeän kammoa. Valjaiden varassa työskentely käy helposti takareisiin, mutta onneksi moni homma onnistuu työskentelytasolla, jossa voi seisoa.

Työturvallisuus on ehdoton juttu

Risteilyalusten pakoputkissa työskentelevät miehet on koulutettu köysityöskentelyyn. He ovat saaneet oppia muun muassa vuorikiipeilyspesialisti Ari Pielalta, joka on ensimmäinen Mt. Everestille Tiibetin puolelta kiivennyt.

– Meidät koulutettiin Pansiossa köysityöskentelyyn todella hyvin. Nostotyylit, solmun kiinnitykset ja laskulaitteet opiskeltiin tarkkaan. Itse työmaalla meitä on aina useampi mies varmistamassa, että kaikki on kunnossa ja työ tehdään turvallisesti, Marko Lipponen kertoo.

Kun työturvallisuus on hoidettu tarkasti ja työt suunniteltu hyvin, ei hankalissa olosuhteissa ole sattunut työtapaturmia.

– Toki pitkässä torvessa, jossa luukut on auki, käy voimakas ilmavirta. Tämän vuoksi piipusta irtoaa melko runsaasti roskaa, joka sitten ropisee silmiin ja korviin. Tästäkin on selvitty hyvillä turvavarusteilla.

Työtilan korkea lämpötila on Marko Lipposen mielestä asia, joka kannattaa ottaa vakavasti.

– Pakoputki on kuuma kuin pätsi. Vettä pitää olla runsaasti mukana ja työvuorot jakaa muutaman tunnin vuoroihin, että mies ei piipussa uuvahda

7 kertaa Atlantin yli vuodessa

Marko Lipponen on työskennellyt Pansiossa 30 vuotta. Pakoputkien köysityöskentelyn risteilyaluksilla hän aloitti vuonna 2014. Sen jälkeen maailman meret ovatkin tulleet tutuiksi.

– Ensimmäiset reissut tehtiin Australiaan. Sen jälkeen töitä on ollut paljon amerikkalaisilla risteilyaluksilla Karibialla. Yhtenä vuonna ylitin Atlantin seitsemän kertaa. Työhommissa olen myös kiertänyt Etelä-Amerikan ja käynyt Alaskassa, hän kertoo.

Reissutyöhön hän on ollut tyytyväinen.

– Ei ole tullut fiilistä, että hommia vaihtaisi, mies nauraa.

Maailmaa kiertäessä hän on huomannut, että työ erilaisissa kulttuureissa vaatii erityisesti pitkää pinnaa ja sopeutumiskykyä.

– Vaikka suunnittelemme työt tarkasti ennen lähtöä Pansiossa, aina siellä työmaalla tulee jotakin yllätyksiä. Ja vaikka toimisimme saman varustamon laivoilla, niin työkulttuurit ja systeemit saattavat niissä poiketa paljonkin. Laivalla aina kapteeni on se, joka päättää.

Työssä on tullut totuttua myös nopeisiin lähtöihin. Tavallisesti reissut on suunniteltu ja aikataulutettu hyvin, mutta Marko muistaa, että joskus reissuun on lähdetty kahden tunnin varoitusajalla.

Korona-aikana reissutyö on keskeytynyt. Mutta miehen mieli on maailman merille – myös vapaa-aikana.

– Suunnitelmissa oli, että olisin juhlinut viisikymppisiä Karibian risteilyllä. Mutta sinne ei nyt pääse. Nyt täytyy juhlat viettää jokilautta Jakkessa tai förillä, hän nauraa.