Staironmanit

Päivisin koneistaja, iltaisin valmentaja: “40 vuoden työssä parasta on hyvä arki”

Jari Hovin työmatka on kulkenut Pansioon vuoden 1983 kesäkuusta alkaen. Valmetin työnjohtaja soitti ammattikouluun, ja juuri 18-vuotta täyttäneelle nuorukaiselle tarjoutui mahdollisuus tuurata armeijaan lähtenyttä koneistajaa. – Sattuman kauppaahan se oli, mutta minun onnekseni. Alkuun sain opetella poraamista, kiilauran vetoa, sorvaamista ja vähitellen kaikkea lisää. Näissä monipuolissa tuuraushommissa on vierähtänyt kohta se 40 vuotta, Hovi hymyilee.

Aloittelijasta konkariksi on matkaa, mutta sopivasti haastava työnkuva, itsenäinen ote sekä mahdollisuus kehittää omaa ammattitaitoa ovat olleet arjessa parasta.

– Ei löydy yhtä yksittäistä syytä sille, miksi olen viihtynyt alalla ja vielä saman työnantajan palveluksessa näin monta vuosikymmentä. Onnistunut ura on monen tekijän summa, johon itselleni ovat vaikuttaneet rehdin palkkauksen lisäksi siistit työolosuhteet ja toimivat resurssit, kuten monipuoliset henkilöstöedut ja  työterveyshuolto. Nuhjuisen konepajan imago ja polven päällä tehtävät hommat ovat kaukana nykytodellisuudesta, Hovi pohtii ja jatkaa.

– Mielekkyyttä on lisännyt myös se, että saan sumplia työjärjestykseni pitkälti itse. Ilmapiiri on ollut ideoille avoin ja ehdotukseni on otettu huomioon. Motivoihan se, kun huomaa kehittäneensä uusia tapoja, joilla sama työ saadaan maaliin entistä pienemmällä vaivalla.

Sama sijainti, uusi työnantaja

Hovin tullessa taloon työ keskittyi paperikoneiden ilmastointijärjestelmien suunnitteluun, valmistukseen ja tuotekehitykseen. Nykyisin Staironin tehtaalla valmistetaan prosessiteollisuuden laitteita ja koneita monipuolisesti useiden eri teollisuudenalojen toimijoille.

– Vaikka paikka onkin fyysisesti pysynyt samana, niin yritysten fuusioiden ja yrittäjäpolvenvaihdosten myötä minulla on ollut useampikin työnantaja. Itse olen asunut lähes aina tällä puolen kaupunkia, josta työmatka on taittunut vain muutamassa kilometrissä, Hovi hymähtää.

Koneistajan arki on tullut tutuksi, mutta ei yksitoikkoiseksi. Asennus- ja purkutyöt sekä aikoinaan myös paperikoneiden muutoskorjaukset tai takuuremontit ovat vieneet miestä reissun päälle.

– Nyt Staironilla työn monipuolisuus on lisääntynyt, kun listalla on paperikoneiden lisäksi laajasti kaikkea, mihin vain koneresurssit riittävät. Esimerkiksi Sadvikille tehdyt purkutyöt ovat olleet mieluista vaihtelua.

Tähtihetket syntyvät haasteiden voittamisesta

Uran suurimmat haasteet ja tähtihetket nivoutuvat toisiinsa. Välillä on vaadittu pyöreitäkin päiviä, jos eteen on tullut haasteellisia kiiretoimituksia.

– Paras tunne on se, kun työt saadaan aikataulussa tehtyä ja asiakas on tyytyväinen. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi Naantalin voimalaitoksen koneistus, jonka valmistumista asentaja kirjaimellisesti odotti ja seurasi vieressä, Hovi muistelee.

Paras opettaja on ollut työ itsessään plus hutipotkut, joilta ei kukaan voi välttyä.

– Täytyy kyllä sanoa, että tällä alalla työ kehittää tekijäänsä. Vaikka virheitä vältetään viimeiseen asti, nekin kuuluvat asiaan. On vain otettava opikseen ja yritettävä ensi kerralla vielä paremmin.

Tiedonsiirtoa tulevaisuuden osaajille

Hovi itse toivoo terveyttä. Mitä pidempään jaksaa tehdä, sitä parempi. Jos on ammattimies kehittynyt matkalla, niin valtavasti on menty eteenpäin myös puhuttaessa hitsauskoneiden tekniikasta.

– Kehityksen avainsanana on automaatio. Myös työstömenetelmät ovat muuttuneet, ja esimerkiksi uusien kovametalliterien kanssa pystyy käyttämään kovempia kierroksia.

Kokemuksen ja hiljaisen tiedon siirtämisen eteenpäin Hovi näkee hyödyksi kaikille osapuolille.

– Tässä työssä on niin paljon muistettavaa, jota ei edes osaa neuvoa ennen kuin varsinainen tilanne on jo päällä. Siksi on tärkeää, että nuoret kaverit pääsevät itse tekemään ja testaamaan, mikä toimii ja mikä ei.

Vapaalla jotain ihan muuta: potkuja ja pörinää

Työn vastapainon Hovi on löytänyt jalkapallokentän laidalta. Oman lapsen vielä pelatessa nappulaliigaa hän päätti, että nuorilla pitäisi olla oikeus astetta parempaan. Nyt hän on itse toiminut vuodesta 2006 lähtien Interin junioreiden valmentajana.

– Harrastukseeni on myös työnjohdon puolelta suhtauduttu kannustavasti. Aikatauluissa on ollut joustoa puolin ja toisin, kunhan luvatut hommat on tullut hoidetuksi.

Ja niinä iltoina kun ei sada, voi ehtiä myös moottoripyörän ohjaksiin.

– Eihän se ole häpeä myöntää, että nautin joka työpäivästä hyvässä porukassa kuin myös illoista harrastusten parissa, Hovi kiteyttää loppuun.